Christina Susanna

Jostain syystä näitä syvällisempiä ajatuksia tulee, kun herää yöllä 3 jälkeen, hah! Tämän aamun teemana tunteet ja niiden kohtaamisen suuri merkitys. Tunteet eivät ole turhia. Ne kertovat, mitkä asiat ovat meille tärkeitä. Ne ohjaavat  toimintaamme ja kertovat arvoistamme. Moni yrittää piilottaa todelliset tunteensa. Niitä ei uskalleta kohdata, koska silloin jokin voisi muuttua. Ja muutos pelottaa. Pelätään sitä, että oma todellinen minä onkin jotain muuta, kuin mitä on muille ja itselle antanut ymmärtää. Pelätään, että läheiset ihmiset hylkäävät, mikäli oikea minä paljastuu. Tunteet voivat myös satuttaa. Ja on luonnollista välttää kipua. Kuitenkin se, että tunteensa piilottaa, on paljon haitallisempaa, kuin tunteiden kohtaaminen siinä hetkessä sellaisina kuin ne tulevat. Tunteet pakkautuvat kehoon ja mieleen ja voivat vuosien jälkeen purkautua raivolla aiheuttaen konflikteja ihmissuhteissa tai aiheuttaa esim. epämääräistä ahdistuneisuutta. Aina tunteita ei...

Nyt kun eletään vaikeaa ja poikkeuksellista aikaa, ihmisten mielissä varmasti vaeltaa paljon synkkiä ja epätoivoisiakin ajatuksia, mikä on ihan ymmärrettävää. Huolehdittavana on niin oma kuin muidenkin terveys, lasten koulunkäynti, omat työt ja ihan arkisten asioiden hoitaminen. Ei voi sanoa, että elettäisiin ihaninta aikaa elämässä. Vaikeista ajoista huolimatta niitä ihaniakin juttuja kuitenkin onneksi on. Juuri nyt niihin onkin erityisen tärkeä kiinnittää huomiota, sillä ne auttavat kestämään vaikeat olot, ja niistä saa energiaa ja hyvän mielen. Eikä niitä asioita ole myöskään kiellettyä jakaa muille ja näin ollen mahdollisesti ilahduttaa toisenkin päivää ! :)  Monesti asioista pidetään itsestäänselvyytenä. Asioille, jotka ovat osa päivittäistä elämää, ei osata antaa arvoa. Monesti se meneekin niin, että sitten vasta ymmärretään jonkin asian arvo, kun se menetetään; oli se sitten terveys, parisuhde, vapaus.. Mikä vain. Onneksi kiitollisuutta(kin) voi kuitenki...

Mulle tuli tänään niin hyvä mieli, kun olin hypännyt bussiin, ja siellä joku mulle tuntematon nainen kehui mun kaulahuivia hienoksi. Ihan yhtäkkiä ja tuosta noin vain. Vähän aikaa oli sellainen olo, että mitä ihmettä! Enpä osannut siinä kuin kiittää hämilläni, ja mennä omalle paikalleni. Musta on ihanaa kun ihmiset kehuu; sitä täytyisi vaan tehdä paljon enemmän! Toisen ihmisen kehuminen ei ole itseltä pois; pikemminkin päinvastoin! Siitä tulee hyvä mieli niin kehujalle kuin kehun vastaanottajallekin.  Suomalaiset on vielä aika huonoja tässä kehumisasiassa. Ei jotenkin kehdata sanoa kehuja tuntemattomalle. Eikä usein niitä kehuja osata ottaa vastaan, vaan aletaan vähättelemään; "Tää nyt on tällanen tosi vanha " tai "No enhän mä nyt oikeestaan tehnyt mitään enkä oikeestaan osaakkaan". Jostain syystä nolostutaan niistä kehuista. Itsekin olen tätä joutunut opettelemaan, etten nolostele vaan kiitän kehujaa, ja saatan jopa sanoa, että itsekin tykk...

Pelottaa, sydän hakkaa, pyörryttää, koko keho jännittyy ja olet varma, että kuolet. Et ymmärrä, mistä tämä olo nyt yhtäkkiä tuli, mutta tiedät, että kyse on paniikkikohtauksesta. Pitkästä aikaa eilen illalla sain paniikkikohtauksen, juuri kun olin menossa nukkumaan. Tiesin, että kyse on paniikkikohtauksesta, mutta tieto eivätkä mitkään rauhoitteluyritykset auttaneet. Koitin hengitellä ja toistaa itselleni, että kaikki on hyvin, mutta päässä vain pyöri.  **** Paniikkihäiriöstä olen kärsinyt nyt reilu pari vuotta. Sitäkin ennen jo vuosia mulla oli paniikkioireilua, mutta sitä en silloin vielä osannut yhdistää paniikkihäiriöön. Epätodellista oloa, huimausta ja raajojen puutumisen tunnetta. Mulla kova ahdistus- tai paniikkikohtaus lamauttaa täysin. En pysty tekemään yhtään mitään, ja toivon vain, että saisin nukahtaa, ettei tarvitsisi hetkeen tuntea sitä oloa. Ja niinhän mä alkuun silloin pari vuotta sitten teinkin; nukuin koko ajan. Ne hetket, kun olin hereillä...

Tämä aihe nostattaa mun verenpaineen joka kerta ihan tappiin. Tuossa tätä kuuluisaa somea selatessa, aloin miettimään, että mikä siinä on, että toisista ihmisistä täytyy puhua tosi törkeellä tavalla?! Haukutaan, nauretaan, pilkataan. Sanotaan sellasia juttuja, mitä yksikään ihminen ei haluaisi kuulla itselle sanottavan, eikä kovin moni menisi päin naamaa niitä asioita toiselle sanomaan. Somessa on tosi helppo parjata toisia ihmisiä, kun sen voi tehdä mukavasti kotisohvalla istuen, eikä tarvitse pelätä toisen reaktiota.  Siitä vaan kirjoitat kommentin ja unohdat sen. Sitä puolestaan ei ymmärretä, että se kommentin vastaanottaja ei sitä välttämättä ihan helposti unohda. Ne kommentit voi mennä oikeasti tosi syvälle ihon alle ja muodostaa jopa kammon tai pelon julkaista enää mitään, ettei taas tulisi nöyryytetyksi. Tietysti nyt joku miettii, että no mitäs sinne someen täytyy itseensä tunkea? Että sitten täytyy osata ottaa vastaan ne paskatkin ko...

Parin tunnin videopuhelu keskellä yötä, kupillinen kahvia, aamupalan syöminen ja nyt postauksen kirjoittaminen. Ja kellohan on vasta 7, kun tätä postausta aloin kirjoittelemaan. Ihan perus aamu. No ei nyt ihan, mutta ei se kauaskaan kyllä heitä. En ole enää kuukausiin nukkunut kunnolla. Herään parin tunnin päästä nukkumaan menosta, ja voi olla ettei uni tule kunnolla vasta kun aamusta. Mikäli nukahdan uudelleen puolen yön aikoihin, herään viimeistään viideltä. Se tietysti aiheuttaa sen, että olen sitten varsinkin aamupäivisin aina tosi väsynyt, ja nukunkin lähes poikkeuksetta pari kolme tuntia päivisin, joskus jopa enemmänkin. Rehellisesti sanottuna en edes muista, millaista on olla tosi virkeä hyvien yöunien jälkeen. Mietin, että kenties tuosta nukkumisesta on tullut vähän sellainen mörkö. Illalla jo miettii, että tuskin saa tänäkään yönä nukuttua ja että seuraavana päivänä sitten väsyttää. On tavallaan jo jollain tasolla päättänyt, että tänäkään yönä...

Pitäsikö aloittaa blogin kirjoittaminen? Kyllästynköhän siihen nopeasti? Mitä sinne oikein edes kirjoittaisin? Tällaisia ajatuksia pyöri päässä, kun mietin blogin kirjoittamista, ja pyörii kyllä edelleen. Osaanko mä? Oonko ihan tyhmä, kun edes yritän? No, tässä sitä kuitenkin ollaan, ekaa juttua kirjoittamassa! Olen siis 26 v. nainen Pirkanmaalta ja kahden karvakaverin yh-mamma! Ammatiltani olen lähihoitaja, mutta kuukausi sitten jäin pois töistä ihan omasta tahdosta. Tuli sellainen olo, ettei pää enää kestä sitä hommaa, joten parempi on lähteä. Tällä hetkellä mietin, mikä minusta voisi tulla isona. :) Päivät kuluu tällä hetkellä treenatessa, kissojen kanssa värkätessä ja ystäviä nähdessä. Sisältöä siis kaipailen elämään, ja se olikin yksi syy blogin perustamiseen. Multahan löytyy myös toinen blogi Joulua sydämellä ( klik! ), jota päivittelen aina joulun aikoihin. Blogiin tuun julkaisemaan tekstejä aina silloin, kun mielessä pyörii juttuja mistä hal...