Eilen se taas iski....

Pelottaa, sydän hakkaa, pyörryttää, koko keho jännittyy ja olet varma, että kuolet.
Et ymmärrä, mistä tämä olo nyt yhtäkkiä tuli, mutta tiedät, että kyse on paniikkikohtauksesta.


Pitkästä aikaa eilen illalla sain paniikkikohtauksen, juuri kun olin menossa nukkumaan.
Tiesin, että kyse on paniikkikohtauksesta, mutta tieto eivätkä mitkään rauhoitteluyritykset auttaneet. Koitin hengitellä ja toistaa itselleni, että kaikki on hyvin, mutta päässä vain pyöri. 

****
Paniikkihäiriöstä olen kärsinyt nyt reilu pari vuotta. Sitäkin ennen jo vuosia mulla oli paniikkioireilua, mutta sitä en silloin vielä osannut yhdistää paniikkihäiriöön.

Epätodellista oloa, huimausta ja raajojen puutumisen tunnetta.

Mulla kova ahdistus- tai paniikkikohtaus lamauttaa täysin. En pysty tekemään yhtään mitään, ja toivon vain, että saisin nukahtaa, ettei tarvitsisi hetkeen tuntea sitä oloa. Ja niinhän mä alkuun silloin pari vuotta sitten teinkin; nukuin koko ajan. Ne hetket, kun olin hereillä en pystynyt keskittymään mihinkään ja kaikki asiat pelottivat. Saatoin pelätä esim. vaatekaapin ovia.
Uskon, että tuo kuulostaa täysin hullulta, mutta en oletakaan, että siihen pystyy samaistumaan, mikäli ei itse ole sitä kokenut. Kyseessä ei ole mikään "nyt vähän jännittää ja stressaa" olo, vaan todella sellainen olo, että nyt mä kuolen ja jonku on pakko nyt auttaa mua.



Töissä käyminen sujui jotenkuten, kun siellä ajatukset sai hetkeksi olosta pois, mutta välillä töihinkin joutui soittamaan, että en pysty sinne tulemaan, kun ahdistaa niin paljon.



****

Mulla ei hävetä kertoa paniikkihäiriöstäni. Pikemminkin olen sitä mieltä, että niillä taustoilla, mitkä mulla on, olisi tosi ihmeellistä, ettei mitään tällaista olisi. Tietysti on ikävää, että juuri mulle tällainen on tullut, mutta toisaalta, olisihan sitä joku huonompikin kortti voinut osua käteen.

Nyt on vaan se hetki, kun niitä menneitä asioita on käsiteltävä, jotta ahdistus pikkuhiljaa irrottaisi otteensa minusta.

Miten hoidan paniikkihäiriötäni?

Ensisijaisena hoitona mulla on vielä lääkitys. Se on ollut mulle korvaamaton apu, ja ilman sitä, en pystyisi käymään yhtään missään enkä toimimaan ollenkaan. Jossain vaiheessa tarkoitus kuitenkin on päästä lääkkeistä kokonaan eroon.
Myös meditaatio, liikunta ja hyvä ruokavalio on suurena osana omahoitoa. Eikä sovi unohtaa ihania ystäviä, joille voi purkaa oloa, ja jotka kuuntelee eikä tuomitse. ♥️

"Hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa, kivipohjaan
Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa"
Näissä maisemissa sain hetken rauhan ahdistuksen keskellä. Kuva jouluaatolta 2018.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riitänkö tällaisena?

Ulkopuolisten aiheuttamat paineet