Christina Susanna

Miten sä toimit ristiriitatilanteissa? Syytätkö kaveria vai pohditko, mitä sä itse olisit voinut tehdä toisin, ja mikä on ajanut sut toimimaan sillä tavalla, millä toimit? Omien tekojen ja käyttäytymisen miettiminen ei ole välttämättä kovinkaan kivaa. Monesti olisi vaan niin paljon helpompaa syyttää muita ja unohtaa se, miten itse on toiminut. Mutta onko se kovinkaan reilua?  Mä olen itse alkanut jokin aika sitten tarkoituksella miettimään, mikä saa mut käyttäytymään tavalla, jolla käyttäydyn vaikeissa tilanteissa. Onko ne kenties lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja tai tunnelukkoja, jotka jossain tilanteessa aktivoituvat?  *** Mä olen sellainen ihminen, etten koskaan haluaisi loukata ketään. Kaikista viimeisimpänä niitä omia läheisiä, rakkaita ihmisiä. Joskus kuitenkin loukkaan, myönnän sen, mutta koskaan en kuitenkaan tarkoituksella. Joka kerta kun olen jotakuta loukannut, pyrin menemään itseeni, vaikka se tuntuukin  välillä helvetin pahalta. Mutta ei mulla ole oi

Viimeistään 30 vuotiaana pitäisi olla lapsia ja omakotitalo sekä hyvä ammatti ja vakityö. Ei saisi haaveilla mahdottomia, eikä varsinkaan yrittää toteuttaa omia unelmiaan. Täytyisi vain tyytyä siihen mitä on, vaikka se nyt ei ihan vastaisikaan sitä, mitä haluaisi elämältään. Pitäisi laihduttaa, säästää luontoa ja olla vielä kaiken muun lisäksi super positiivinen. Kuulostaako tutulta? Ihmisille luodaan koko ajan hirveitä paineita siitä, miten pitäisi elää. Paineita tulee niin omilta läheisiltä, tutuilta kuin somestakin. Ihmisille kerrotaan, missä iässä pitäisi mitäkin tehdä tai ylipäätään kerrotaan, miten heidän tulisi elää. Ja auta armias, jos et "saavutakkaan" noita tiettyjä etappeja elämässä, niin kyllä olet silloin vääränlainen ja huono kansalainen!  Itselläni ärsyttää suunnattomasti tuollaiset ihmiset, jotka jakelevat ohjeita siitä, miten pitäisi elää. Miksei voi vaan antaa asian olla, ja huolehtia omasta elämästä? Kun täällä Suomessa kaikilla kuitenkin

Jostain syystä näitä syvällisempiä ajatuksia tulee, kun herää yöllä 3 jälkeen, hah! Tämän aamun teemana tunteet ja niiden kohtaamisen suuri merkitys. Tunteet eivät ole turhia. Ne kertovat, mitkä asiat ovat meille tärkeitä. Ne ohjaavat  toimintaamme ja kertovat arvoistamme. Moni yrittää piilottaa todelliset tunteensa. Niitä ei uskalleta kohdata, koska silloin jokin voisi muuttua. Ja muutos pelottaa. Pelätään sitä, että oma todellinen minä onkin jotain muuta, kuin mitä on muille ja itselle antanut ymmärtää. Pelätään, että läheiset ihmiset hylkäävät, mikäli oikea minä paljastuu. Tunteet voivat myös satuttaa. Ja on luonnollista välttää kipua. Kuitenkin se, että tunteensa piilottaa, on paljon haitallisempaa, kuin tunteiden kohtaaminen siinä hetkessä sellaisina kuin ne tulevat. Tunteet pakkautuvat kehoon ja mieleen ja voivat vuosien jälkeen purkautua raivolla aiheuttaen konflikteja ihmissuhteissa tai aiheuttaa esim. epämääräistä ahdistuneisuutta. Aina tunteita ei ole

Nyt kun eletään vaikeaa ja poikkeuksellista aikaa, ihmisten mielissä varmasti vaeltaa paljon synkkiä ja epätoivoisiakin ajatuksia, mikä on ihan ymmärrettävää. Huolehdittavana on niin oma kuin muidenkin terveys, lasten koulunkäynti, omat työt ja ihan arkisten asioiden hoitaminen. Ei voi sanoa, että elettäisiin ihaninta aikaa elämässä. Vaikeista ajoista huolimatta niitä ihaniakin juttuja kuitenkin onneksi on. Juuri nyt niihin onkin erityisen tärkeä kiinnittää huomiota, sillä ne auttavat kestämään vaikeat olot, ja niistä saa energiaa ja hyvän mielen. Eikä niitä asioita ole myöskään kiellettyä jakaa muille ja näin ollen mahdollisesti ilahduttaa toisenkin päivää ! :)  Monesti asioista pidetään itsestäänselvyytenä. Asioille, jotka ovat osa päivittäistä elämää, ei osata antaa arvoa. Monesti se meneekin niin, että sitten vasta ymmärretään jonkin asian arvo, kun se menetetään; oli se sitten terveys, parisuhde, vapaus.. Mikä vain. Onneksi kiitollisuutta(kin) voi kuitenkin ha

Mulle tuli tänään niin hyvä mieli, kun olin hypännyt bussiin, ja siellä joku mulle tuntematon nainen kehui mun kaulahuivia hienoksi. Ihan yhtäkkiä ja tuosta noin vain. Vähän aikaa oli sellainen olo, että mitä ihmettä! Enpä osannut siinä kuin kiittää hämilläni, ja mennä omalle paikalleni. Musta on ihanaa kun ihmiset kehuu; sitä täytyisi vaan tehdä paljon enemmän! Toisen ihmisen kehuminen ei ole itseltä pois; pikemminkin päinvastoin! Siitä tulee hyvä mieli niin kehujalle kuin kehun vastaanottajallekin.  Suomalaiset on vielä aika huonoja tässä kehumisasiassa. Ei jotenkin kehdata sanoa kehuja tuntemattomalle. Eikä usein niitä kehuja osata ottaa vastaan, vaan aletaan vähättelemään; "Tää nyt on tällanen tosi vanha " tai "No enhän mä nyt oikeestaan tehnyt mitään enkä oikeestaan osaakkaan". Jostain syystä nolostutaan niistä kehuista. Itsekin olen tätä joutunut opettelemaan, etten nolostele vaan kiitän kehujaa, ja saatan jopa sanoa, että itsekin tykk

Pelottaa, sydän hakkaa, pyörryttää, koko keho jännittyy ja olet varma, että kuolet. Et ymmärrä, mistä tämä olo nyt yhtäkkiä tuli, mutta tiedät, että kyse on paniikkikohtauksesta. Pitkästä aikaa eilen illalla sain paniikkikohtauksen, juuri kun olin menossa nukkumaan. Tiesin, että kyse on paniikkikohtauksesta, mutta tieto eivätkä mitkään rauhoitteluyritykset auttaneet. Koitin hengitellä ja toistaa itselleni, että kaikki on hyvin, mutta päässä vain pyöri.  **** Paniikkihäiriöstä olen kärsinyt nyt reilu pari vuotta. Sitäkin ennen jo vuosia mulla oli paniikkioireilua, mutta sitä en silloin vielä osannut yhdistää paniikkihäiriöön. Epätodellista oloa, huimausta ja raajojen puutumisen tunnetta. Mulla kova ahdistus- tai paniikkikohtaus lamauttaa täysin. En pysty tekemään yhtään mitään, ja toivon vain, että saisin nukahtaa, ettei tarvitsisi hetkeen tuntea sitä oloa. Ja niinhän mä alkuun silloin pari vuotta sitten teinkin; nukuin koko ajan. Ne hetket, kun olin hereillä en