Riitänkö tällaisena?


Julkaisin eilen tämän kuvan instagramissa tällaisella saatetekstillä:
"Mulla on viimeaikoina ollu mielessä tosi paljon ulkonäköihanteet ja ne paineet, mitä some ja koko maailma meille luo.
On todella vaikeaa pitää itsestään ja omasta ulkonäöstä, kun ei oo se muottiin mahtuva ja ihannekroppainen nainen. Toki taustalla vaikuttaa suuresti kouluajat, jolloin sain päivittäin kuulla olevani ruma ja ällöttävä. Niitä lauseita ei saa pois päästä ihan helposti. Vielä aikuisiälläkin oon törmännyt kommentteihin, että "sulla on tosi kauniit kasvot, mut sun pitäis laihduttaa".  Ei ihan hirveesti nostata itsetuntoa.
***
Oon monesti itkenyt sitä, kun on tuntunut, etten riitä tällaisena ja ettei kukaan halua mua tai mun seuraa, kun en oo se S-koon hyväkroppainen tyttö.
Tästä ei mun mielestä vieläkään hirveästi puhuta. Edelleen se some on täynnä niitä super timmejä ja fittejä tyyppejä. (Enkä tarkoita sitä, ettei heillä olisi ongelmia oman itsensä/itsetuntonsa kanssa)."

***
Mulla on aina ollut ongelmia oman itsetuntoni kanssa. Oon aina ollut tosi herkkä ja ottanut ihmisten kommentteja itseeni ja pyöritellyt niitä päässä. Väittäisin, että suuri tekijä siihen huonoon itsetuntoon on koulukiusaaminen, joka vaikutti muhun todella paljon, ja vaikuttaa edelleen. Kun sä päivästä toiseen kuulet ne samat haukut, niin kyllä ne painuu syvälle tajuntaan.

Vielä tänäkin päivänä tunnen pientä katkeruutta siitä, etten saa samalla tavalla huomiota osakseni, kuin mun hoikat ystävät/läheiset. 
Mulla on tällä hetkellä aivan ihana mies, jota en vaihtais mihinkään. ♥️
En halua mitään lähentelyjä yhtään keneltäkään, mutta se ei poista sitä, että mullakin on tarve tulla nähdyksi. Se on ihmisen ihan perustarve; tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Tällä hetkellä mulla on sellainen tunne, että joko a) mua ei huomata eikä pidetä viehättävänä tai b) mua pidetään ällöttävänä. Tunnen itseni huonommaksi kuin muut.

Sen oon myös tässä huomannut, että mulle iskee välillä jollain tapaa kapinallinen olo. Toisaalta haluaisin itsekin olla hoikka ja timmi, ja pyrinkin sitä kohta, mutta toisaalta joskus iskee se tunne, että paskanmarjat, mun on kelvattava muille tällaisena kuin oon, eikä mun tarvi yrittää muuttua! 
Vellon sellaisessa ristiriidassa, kun haluan esim. pudottaa painoa oman terveyden säilymisen vuoksi mutta samalla tuntuu, että pah, enpä edes yritä, hyväksykää mut tällasena!

Voi tuntua jollekin varmaan aika pinnalliselta asialta, mutta mua tää on henk.koht vaivannut vuosia.


Oon huomannut sen, että ollessani kavereiden seurassa, välttelen muiden ihmisten katseita, jotta mun ei tarvis joka kerta huomata sitä, miten mut vaan ohitetaan. Se sattuu liikaa.
Toki tää on osittain varmaankin mun päänsisäinen juttu ja osa kuviteltua.
Mutta silti se pelottaa, että mut hylätään mun ulkonäön vuoksi..

Kommentit

  1. Tosi rohkea aihe kirjoittaa! Olet siis rohkea. Sinulla on selvästi sisäistä vahvuutta olemassa pinnan alla. Tiiätkö, tuommoiset kiusaamiset on todella vahingollisia,niin kuin kuvaatkin asiaa. Ne jättää niin pahat haavat sisälle, että ne saattaa vääristää koko ajatusmaailman itsestään. Ehdottaisin että kävisit jonkun kanssa juttelemassa noista kokemuksista. Koska kun saisit niistä puhuttua ja haavoja paikattua niin silloin alat riittämään itsellesi ja silloin kun riität itsellesi myös viestit ympärillesi että kuulkaa mää oon aika hyvä tyyppi. Ja silloin sua ei kukaan enää voi sivuuttaa😃

    Olet kaunis juuri tuommoisena kuin olet💜

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi ♥️ olen joskus puhunut noista kiusaamisista ammattilaiselle. Tällä hetkellä koen että mun on itse työstettävä näitä tuntemuksia itse, ja mikäli mitään edistystä ei tule tai olo muuttuu kehnoksi, niin sitten käännyn jälleen ammattilaisen puoleen �� Toi on ihan totta että se todellinen itsevarmuus hehkuu ulkopuolelle ja se jos mikä on kaunista! ��
    Ihanaa viikonloppua sinulle! ♥️☀️

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tunteet ja niiden kohtaaminen - uskallatko olla läsnä tunteillesi?

Ristiriitatilanteissa toimiminen - omien tekojen pohtiminen